Sykkeiden seuranta on nykyään isossa osassa ihmisten liikuntaa. Eri ohjelmistoja ja mittareita löytyy joka lähtöön.
Kun puhutaan sykkeen käyttäytymisestä tai koetusta tuntemuksesta, on kyse sisäisestä kuormituksesta. Sisäinen kuormitus kertoo siis kuinka keho reagoi kuormitukseen.
Ulkoinen kuormitus on esimerkiksi mekaaninen kuorma, joka nostetaan voimaharjoituksen aikana tai kilometrit, jotka juostaan harjoituksen aikana. Tähän kategoriaan nostaisin myös harjoituksen tehon: Joko Watit pyörällä tai yksilölliset juoksunopeudet.
Pelkkä kuormittavuuden tuntemus ei anna oikeaa kuvaa siitä, miten harjoitus on kuormittanut koska välillä harjoitus voi tuntua raskaammalta kuin onkaan. Joskus taas lenkki tuntuukin kevyemmältä kuin aikaisemmalla viikolla. Joskus ”liian kevyen” harjoituksen jälkeen halutaan tehdä hieman lisää, jotta kuormittavuuden tuntemus saadaan isoksi, vaikka ulkoinen kuorma on hyvällä mallilla.
Mututuntumalla väitän, että suurin osa kuntoilevista seuraa sisäistä kuormitustaan enemmän kuin ulkoista kuormitustaan. Se ei ole väärin, mutta harjoittelusta ja palautteesta voisikin saada enemmän irti jos seuraisikin esimerkiks kilometrejä, tehoja, juoksunopeuksia sekä niiden aikaisia tuntemuksia ja sykkeitä.
Tällöin kehityksen voisikin huomata esimerkiksi aerobisen kynnyksen pk lenkillä vauhdin kasvuna ja kevyempänä koettuna kuormituksena. Tai pyörällä suuremmilla keskiwateilla suhteessa painokiloon/sykkeisiin.
Aerobisesta kynnyksestä ja pk harjoittelusta
Aerobinen kynnys on hyvä tietää, JOS se on testattu tarkasti. Esimerkiksi ilman maskia ja pyörällä tehty ergometritesti ja siitä saatu aerobisen kynnyksen syke ei ole välttämättä paras mahdollinen juoksukuormien ohjaaja. Tämä arvo voi pyörästä, testaajasta, järjestelmästä ja päivästä riippuen heittää paljonkin.
Sykkeen käyttäytymiseen vaikuttavat monet tekijät / Ilmiöt ja tämän takia pelkkä sykkeiden seuranta ei välttämättä anna oikeaa kuvaa harjoituksen kuormittavuudesta tai voi sekoittaa harjoittelun nousujohteisuutta.
Esimerkkinä tällaisesta ilmiöstä on esimerkiksi heikon nesteytyksen seurauksena tapahtuva ”Cardiac Drift” – jonka aikana syke nousee 10-15% normaalia ylemmäs, samanaikaisesti sydämen iskutilavuus pienenee ja näin ollen sydämen läpi virtaavan veren määrä pysyy lähes samana.
Hyviä apukeinoja sykeseurannan ohelle ovat koettu kuormitus 0-10 joka aerobisessa harjoittelussa tulisi olla 1-3 välillä. Ja klassinen ”pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta” sääntö.
Sekä sykkeiden, tuntemusten tai PPPP-Säännön lisäksi on hyvä tietää oma teho, jolla harjoituksen voi tehdä. Pyörällä watit; jousten tai kävellen nopeus (min/km).
PK harjoitusvastetta ja kehitystä voisikin seurata esimerkiksi pk lenkillä vauhdin kasvuna ja kevyempänä koettuna kuormituksena. Tai pyörällä suuremmilla keskiwateilla suhteessa painokiloon/sykkeisiin.
PK harjoitteluun painostettaessa määrä voittaa intensitettin. Tämä on varmasti suurin syy miksi siitä oiotaan kun halutaan saada tunne kovasta harjoituksesta.
